Dick Lindbergin matkakertomus Turkin Bodrumista Istanbuliin suomalaisella viikinkivenellä Heimløsa Rusilla

(editointi: Fredrik Koivusalo)

Ke 28.4.1999

Aamulla klo 06.00 saavutaan BODRUMIN linja-auto asemalle. Ollaan ryttyytetty 14 tuntia melkoista vuoristorataa. Esko Pesonen selvitti meille DOLMUS-bussin (turkkilainen pienoisbussi) ICMELERIN suuntaan, jolla päästäisiin telakka-alueelle. HEMLØSA RUS (HR) löytyy yllättävän helposti vaikka telakka-alue on melkoinen. Bussimatkan hinnaksi tuli 6.500.000 TL (Turkin liiraa), mikä oli esimakua tulevasta nollien veivaamisesta.

JAN Ruotsista, NICO ja BRUNO Ranskasta olivat saapuneet HR:lle jo edellisenä päivänä. Vene on kertaalleen tervattu. Sisäpuoli käsitellään pellavaöljyllä. Venettä pestään ja turvotetaan. HR on tietysti ravistunut talven aikana, mutta hissun kissun vesi alkaa pysymään veneen sisällä.

On lämmintä. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Halutessa olisi oiva tilaisuus polttaa nahka ja hankkia kaupanpäälle auringonpistos. Myöhemmin iltapäivällä lähdetään dolmuksella Bodrumiin. Rahanvaihtoa, käynti Bodrumin linnassa jne. Kaupunki on länsimainen, kuten meitä oli etukäteen valistettu. Vaan ei tämä ole sitä, mitä tänne tultiin hakemaan. Merelle niin pian kuin mahdollista. Ollaan kierrelty ja kaarreltu kaupunkia ja satamaa.

Bodrum veneet ovat vaikuttavia. Ne valmistetaan telakalla, missä HR on talvehtinut. Vaikuttaa siltä, että veneenrakennuksella on pitkät perinteet Bodrumissa, kuten luonnollisesti monessa muussakin rannikon kaupungissa. Illalla kävelemme takaisin telakka-alueelle. On opittava, että jälkeen klo 20.00 on pimeää. Hämärävaihe on näillä leveysasteilla suhteellisen lyhyt. Telakan baarissa iltapala ja yömyssy. Ensimmäisen yön vietämme HR:n täkillä. Uni tuli helposti. Bussissa viime yönä nukkuminen oli ainoastaan torkkumista.

To 29.4

Aamulla olo on hyvä. Uni on ollut syvää ja tehokasta. Esko valmistaa aamiaisen ja sen jälkeen alkaa kova työnteko. HR:lle aletaan valmistamaan tietä mereen. Keräillään kaikkia mahdollisia pyöreitä parruja, joilla vene on tarkoitus rullata mereen. HR:n paino tyhjillään on melko tarkka tonni. Limisaumat myös vuotavat vielä. Lisää vettä vaan veneeseen. Etsitään myös BARLASTI kiviä valmiiksi. Jan rakentaa seipäänpäähän säiliön, jolla saadaan uitettua puupurua HR:n alle. Puru nousee vedessä ja auttaa turvotessaan tilkitsemään limisaumoja. Tehdään myös tervasta ja puurosta mönjä, millä tilkitään pahimmin vuotavia kohtia. Esko löysi hyvän savikon ja valmistetaan velli, jolla korjataan veneen tulisija.

Noin puolenpäivän aikaan FREDRIK saapuu veneelle. Syödään raaoista vihanneksista keitto, koska tulta ei saada vielä aikaiseksi. Ja sitten Fredrikin käskynjako. Kundit jää valmistelemaan venettä ja minä saan lähteä hoitamaan kuntoon kompassin, mikä on kuivunut talvenaikana öljystä ja nyt täysin jumissa. Kiertelen pitkin poikin telakkaa, mutta ainoa apu on osoite PUPA-JAKTIIN Bodrumiin. Ensin tarkistetaan onko kompassi korjattavissa ja sitten ostetaan ranskalaisten rahoilla uusi pieni rimpula. 16.000.000 TL on hinta ja sillä ranskalaiset maksavat osuutensa laivakassaan. Olemme pitäneet 1.000.000 Turkin Liiraa noin viisitoista markkana.

Klo 18.00 nousee HR:n masto ja sen jälkeen aletaan työntämään venettä mereen. Rakennellaan erilaisia vipusysteemejä ja hissataan venettä muutamia kymmeniä senttejä kerrallaan. Klo 23.00 tulee telakan vahdit ja ilmoittavat, että työskentely pitää lopettaa. Fredrik ei kuuntele mitään vaan ilmoittaa meille, että vene on saatava mereen tänä yönä.

Purjeet ym. kamat, kuten vesitynnyrit, astiat, RUS-vaatteet, hirventaljat on jossain hotellissa, johon ei saa puhelimitse yhteyttä. Ei tiedetä onko koko hotellia enää olemassakaan. Ja kun meillä ei ole purjetta on vene soudettava Bodrumiin yöllä, kun merenkäynti on rauhallisempaa. Paikalle saapuu lisää telakan pomoja sun muita, mutta Fredrik ei anna periksi. Me ollaan aivan puhki ja läpeensä likaisia ja hikisen haiseva porukka. Myös pikku viikingit ovat pureskelleet jokaista ukkoa ja punaisia pieniä kutiavia täpliä on pitkin sääriä ja käsivarsia.

Klo 24.00 HR valuu vihdoin mereen. Nopeasti kaikki kamat veneeseen ja airot ulos. Melko tarkkaan kuusi tuntia ja 1.000 kg painava vene siirtyi n. neljä metriä. Ollaan väsyneitä. Kaksi tuntia soutamista ja tullaan Bodrumin Marinaan. Myös ensimmäinen humalainen turistiryhmä tulee ihmettelemään uivaa museota. Korkataan kaksi ranskalaisten tuomaa sampanjaa ja pudotaan syvään uneen. Kello on arviolta 03.30.

30.4.99

ALLAHU EKBER ESEDUENNA ILLAHE VE ESEDUENNA MUHAMMEDEN ABDUL VERESULLAH. Ja se tulee läheisestä moskeijasta kovaa. Katson kelloa: 05.15. No tulihan tässä jo nukuttuakin. Pian sama huuto raikaa pitkin seutua. Ihmetellään, miten me emme kuulleet kutsua rukoukseen jo telakka-alueella. Tänä koko aikana on elintärkeätä hoitaa pumppuvuorot. HR ei ole vielä tiiviiksi turvonnut. Jan ja minä tehdään purutemppu HR:n alle. Fredrik, Jan, Bruno ja Nico lähtevät etsimään veneen varusteita. Esko ja minä saadaan lista, mitä on tehtävä veneellä. Kompassin asennus, akun lataus ym. ym.

Marinaa rakennetaan koko ajan ja nuori insinööri on erittäin innostunut historiallisista paateista ja auttaa meitä valtavasti sähköjen sun muun kanssa. Me saadaan veneeseen ideaali baarlasti katukivityömaalta. Marinan vartijat hymyilevät ja pyörittelevät silmiään.

Jossain vaiheessa tajutaan, että Suomessa olisi nyt vappuaatto. Fredrik ja Co. ovat saaneet veneen varusteet rantaan ja kannetaan hirventaljat sun muut kampsut paikoilleen. Lähden täyttämään vesitynnyreitä. Olin ostanut Pupa-jaktista saksalaista veden puhdistuspulveria ja hoitelin pulverihommat koko oman matkaosuuteni. Aineen ostaminen oli kuin kokaiinikauppaa. Lusikallinen maksoi niin ja niin monta sataa TL. On ollut taas hiton rankka päivä. Todetaan, että merikortit Turkin länsirannalla ovat kadonneet veneestä talven aikana. Fredrikiä harmittaa moinen ylimääräinen menoerä laivakassasta, mutta ilman kortteja ulos ei ole mitään asiaa.

1.5.99 lauantai

Oppi, että jos nukkuu soutupenkillä, niin airot kannattaa järjestellä viereen. Oli melko muhkurainen yö. Muessin (=minareetin huutaja) herättää taas 05.15, mutta kaikki jatkavat untaan. Olen niin hiton väsynyt, että päiväkirjan pito on ihan sekaisin. On varmaankin vappupäivä Suomessa. GSM kilisee humalaisia puheluita. Turkissa ei ole elettäkään Vapusta. Fredrikin mukaan se on poliittisista syistä pannassa.

Puolelta päivin soudetaan ulos Bodrumista. On kuuma. Neljä äijää soutaa, yksi styyraa ja yksi huilaa. Kymmenen minuutin tuurit kiertää myötäpäivään. Ahterin styyrpuurin airo on tahtiairo. Fredrik opettaa meille heti alkuun suodun pikku niksejä. Käsissä alkaa olla ensimmäiset rakot. On myös tärkeää, että soutaa molemman puolen airoja. Lihakset rasittuu tasaisemmin. Saadaan myös purje hetkittäin vetämään. Vallitseva tuuli tähän aikaan vuodesta on MELTEM, joka tulee jostain kaukaa pohjoisesta ja oleva valtaosin meitä vastaa koko reissun ISTANBULIIN. 23.00 kieppeillä saavutaan GUMUSLUK nimiseen kylään. Uiva museo otetaan jälleen innolla vastaan. Fredrik juhlistaa ensimmäistä päivää merellä - Raki-pullo tilataan pöytään. Se huuhdellaan alas hyvällä paikallisella EFES oluella.


Dick puhaltaa torveen ja Esko kärsii

2.5.99 su

Herätys 08.15. Soudetaan ulos ja ollaan kipeitä. Helle on hirveä ja kuolema ei ole kaukana. Onneksi myös purje vetää. Saa pieniä unihetkiä. Kastelen vähän väliä paidan, sukat ja huivin päässäni mereen. Hetken ihana viileys tuntuu väistävän uhkaavan kuoleman. On opittava nukkumaan heti ja joka paikassa, kun se vaan on mahdollista. Merivahtia ajaessa ei ole yötä ja päivää. On vuorokauden aikoja, jolloin valvotaan tai nukutaan. On aika jolloin on unta ja aika jolloin ei ole unta. On onni, että GPS plottaukset opeteltiin jo eilen, ensimmäisenä meripäivänä. HELLE ON HIRVEE!

Ajetaan seuraava yö. Purje vetää. Ollaan jaettu ukot tunnin vahtivuoroihin. Yöllä tuuli rauhoittuu ja ei tarvitse niin paljoa hypätä veneessä paikasta toiseen balanssia pitääkseen.

3.5.99 maanantai

Saavutaan aamuyöstä KUSADASIIN. Melko pian marinan pomo tulee meitä tervehtimään. KEMAL on asunut vuosia Norjassa ja on perillä viikinkikulttuurista. Hän järjestää meille oman dolmuksen EFESOKSEEN. Olemme VIP vieraita Kusadasin marinassa. Efesos tekee vaikutuksen joka jannuun ja etenkin Fredrik on lukenut kaiken maailman historiaa ja koko Turkin suurin turistikohde aukeaa meille erityisellä tavallaan. Fredrikiä kiehtoo eniten Efesoksen satama, mikä on kylläkin kuivaa peltoa. Ollut jo ties kuinka kauan. "Sieltä tuli Kleopatra, käveli tätä katua aikanaan. Ajatelkaa sitä pojat. Sieltä se Kleopatra on tullut". Satamaan ei ollut jostain syystä lupa mennä, ja sekös Fredrikiä harmitti.
Helle on häijy jälleen. Olisi helpotus päästä HR:lle ja vaikka ulos merelle.

Marinassa Kemal käy meitä jelppaamassa aina kun töiltään ehtii. Järjestelee säätiedotuksia ym. ym. Jossain vaiheessa hän kertoo soutaneensa viikinkivenettä joskus Norjassa asuessaan ja silloin ehdotan hänelle puolileikillään lähteä taas soutamaan. Ei mene kuin hetki ja Kemal ilmoittaa meille ottavansa pari kolme päivää vapaata ja lähtevänsä meidän mukaan. Lähdetään Kemalin autolla suureen markettiin, Esko ja minä. Kemal haluaa maksaa ison osan ruuista ja juomista veneeseen. Turkin viinejä mielestäni turhaan moititaan. Löytyy hyviä ja edullisia punaisia ja valkoisia, kun vaan hiukan tietää.

4.5.tiistai

Säätiedotus kertoo, että lähdetään aikaisin aamulla merelle. Poiketaan CESMESSÄ, mutta marinassa hankala, krapulainen saksalainen pomo saa meidät pian takaisin ulapalle. Purjehditaan läpi yön. Soutuosuuksiakin on mutta tuuli on vielä meille suopea.

5.5.keskiviikko

Huomaan päiväkirjaa kirjoittaessani, että valvotut yöt sotkee päivien järjestystä. Toisinaan saa todella miettiä, mikä päivä on menossa. Olemme ajaneet kuunvalossa tähän asti kaikki yöt. Hämärä hetket ovat kuitenkin lyhyet ja tähdistä on helppo pitää suunta, kun kompassi tai maa on huonosti luettavissa. Kemal pärjäilee loistavasti meidän mukana. Äijä on ollut paljon vesillä ja sen huomaa. Olemme öisin vahtipari ja on paljon juteltavaa. Illalla myöhään saavutaan pieneen kalastaja kylään. Merikortista ei löydy paikan nimeä. Olemme kuitenkin lähellä KARABURUN kaupunkia. Myöhemmin löytyy kylän rajalta kyltti: YENILIMAN. HR on kylki kiinnityksellä kalastuslaivassa. Kemal kertoo kolmen vierekkäisen aluksen tulevan KARA DENIZILTÄ eli Mustalta mereltä. Ei oikein selviä onko sieltä kalat loppu vai onko tähän aikaan vuodesta rauhoitusaika. Kylkikiinnitys meinaa myös aikaista herätystä meille. Fredrik päättääkin siirtää HR:n heti aallon murtajalle. Saadaan nukkua rauhassa.

6.5.torstai

Tuuli on yltynyt pohjoisesta. Olemme nukkuneet klo 09.00 saakka. Outoa, kun ei ole väsynyt olo. Meri murtajan takana on villinä ja meillä ei ole sinne toistaiseksi mitään asiaa. Myöskin paikallisten veneet pysyvät satamassa. Saimme tuntea jo matkalla Yenilimaan, kun tuulet vyöryvät alas vuorenrinteiltä. Puuskat on otettava erittäin tarkkaan. Myöhemmin saamme kuulla, että tuulta on paikoin yli 20m/s. Ainoastaan Mustan Meren kalastajat ovat vieneet laivansa ulos merelle. Paikallisilla on aikaa tulla aallonmurtajalle ja tehdä tuttavuutta. Ongelma on vain kieli, koska juurikaan englantia, tai edes saksaa ei täällä puhuta. Tehdään murtajalle nuotio ja nautitaan lounasta. Kylässä on kaksikin kauppaa. Ruokaa piisaa.

Fredrik järjestelee ukoille puuhaa. Venettä on huollettava kokoajan. Saadaan kutsu paikalliseen kalastajalaivaan teelle. Yritetään saada myös tietoja säästä. Ei se täällä oikein onnistu.

HR:llä on oltava koko ajan kaksi ukkoa vahdissa. Huomataan, että ankkuri alkaa pettämään. Menee aikaa, ennen kuin olemme saaneet selvitetyksi paikalliselle kalastaja Davutille, että tarvitsisimme hänen veneen apua toisen ankkurin laskemiseen. Davut siirtäisi HR:n mieluummin suojan puolelle satama allasta. Tuulta on kumminkin liikaa ja HR ei taipuisi ahtaaseen väliin, mitä meille tarjotaan.
Odottelua ... odottelua. Kemal on lähtenyt jo takaisin Kusadasiin. Tuli hieman haikea olo. Hänestä oli ollut suunnaton apu tulkkina. Ja muutenkin erittäin mukava ja sopeutuva mies.

Illalla on edelleen kova tuuli. Aallot lyö joissain kohdin yli murtajan. Olen päättänyt nukkua kumminkin aallonmurtajalla ja katselen kuivaa paikkaa makupussilleni. Yöllä tuuli vain yltyy ja herään laineeseen, joka tulee yli murtajan. Olen märkänä ja on muutenkin ensimmäisiä kylmiä öitä.

7.5.99 pe

Aurinko pelastaa jälleen kerran. Nukutaan taaskin 0900 saakka. Syödään aamiainen murtajalla. Paikallisilla on pyydysviritys heti murtajan ulkopuolella. Melkoista akrobatiaa moinen kalastaminen.

Fredrik järjestää jälleen hommia joka ukolle. Esko ja minä saadaan laatia STT:lle raportti menneestä. Istutaan kuin kaksi E. Hemingwayta kylän kahvilassa ja rustataan tekstiä.
Äijät nyplää rukousnauhojaan, koirat etsii suojaa tuulelta ja muessin kutsuu ihmisiä minareetistaan. Olo on outo, kun tajutaan olevamme harvinaisia olentoja tässä pienessä, muutaman sadan ihmisen kylässä. Tänne ei länsimainen perusturisti päivittäin eksy.

Klo 13.00 lähtee Dolmus muutaman kymmenen kilometrin päähän Karaburuniin. Sieltä saamme faksattua tekstin KLIKKIIN (työpaikkani), josta se edelleen toimitetaan Fredrikin vaimolle Marja-Riitalle. Hän on Suomessa yhteyshenkilönä veneen ja muun maailman välillä. MURAT, kalastaja Davutin poika lähti meidän mukaan Karaburuniin.

Dolmus palaa takaisin Yenilimaan n. 15.45. Nähdään juuri, kun muut ukkelit kälppivät ruokakassien kanssa ulos kylästä. Vanha merimies ja nykyään kalastuslaivan omistaja EROL SERCE tarjoaa meille päivällisen kotonaan. Talsimme rantaa pitkin muutamia satoja metrejä ja saavumme paratiisiin. Mikäli ymmärrämme oikein, asuu Erol täällä poikansa ja miniänsä kanssa. On jännää olla sisällä talossa. Kaikki on erittäin tyylikästä ja meren rantaan sopivaa. Aallot pauhaa aivan pihan tuntumassa. Koko kaunis, valkoiseksi kalkittu talo on kuin parhaasta Hemingwayn romaanista. Syödään paikallista arvokalaa, jonka nimi jää epäselväksi. Hälläväliä, se on hyvää. Talossa on kitara, rumpuja ja huilu. Lauletaan ja nautitaan. Rakia on muutama pullo mukana. Vanhus esittää meille pantomiimia. Emme kuitenkaan varmasti tiedä mistä on kyse. Siis "performance". Ukkoja alkaa kuitenkin lämpö sisätilassa ja Raki väsyttämään. On parasta poistua, ennen kuin se on liian myöhäistä. Esko jää kuitenkin Nicon kanssa tiskaamaan astiat.

Osa viikingeistä nukkuu kalastajalaivassa. Yö on tosi kylmä. Itse haluan kumminkin nukkua makupussissani komentosillan lattialla. Aallot lyövät jo HR:n sisällekin. Davutin antama ankkuri kuitenkin pitää ja kaikki uskaltavat nukkua yön. Olemme siis lipsuneet satama vahdeista. Oma Amokkimme on selvitä HR:ltä aallonmurtajaa pitkin rannalle. Aallot lyövät jatkuvasti yli ja on vaikea ennakoida missä kohtaa saa laineen niskaansa.

8.5.99 lauantai

Laskujen mukaan tämä oli jo neljäs yö Yenilimassa. Kömmitään Nicon kanssa aamuteelle. Tehdään myöhemmin kuitenkin tuli murtajalle ja syödään kaikki yhdessä aamiainen. Klo 13.00 lähtisi dolmus jälleen Karaburuun. Tuuli on tyyntynyt, mutta maininki on myrskyn jäljiltä vielä liian suuri.

Yenilimassa ei ole oikein peseytymismahdollisuutta ja kun satama-altaassa on kaikkea muutakin kuin vettä alamme näyttämään melkoiselta merirosvosakilta. Kuolleen kissan raato on kellunut koko ajan HR:n ympärillä. Jos laskut pitää paikkansa olemme olleet 12 päivää reissussa. Myös HR on vaalennut suolasta, minkä laineet ovat heittäneet yli aallonmurtajan. Jan hilataan ylös puosun-tuolilla tervaamaan mastoa. Käymme myöskin Karaburunissa. Aika alkaa käymään pitkäksi pikku kylässä vaikka eipä Karaburukaan mikään metropoli ole. Lämpimämpi ja kuivempi yö. Nukun jälleen aallonmurtajalla.

9.5.99 sunnuntai

Taitaa olla Äitien päivä. Yenilimassa on ollut kuitenkin jatkuva ongelma GSM kentän kanssa. Fredrik on kävellyt melkein pari km päivittäin ylös vuorelle saadakseen yhteyden Marja-Riittaan. Internettiä on päivitetty mahdollisuuksien mukaan.

Klo 14.00 lähdetään vihdoin ulos merelle. Olo on ihana. Purje vetää ja palataan normaaliin merivahtiin. Jan ja Esko ovat vahtipari. Fredrik ajaa Brunon kanssa ja me ajetaan Nicon kanssa omat tuurimme.
Tykkään navigoida. Nico on väsynyt öisin ja pummailee röökiä pysyäkseen hereillä. Huomaan myös, että melko hyvin pystyn antamaa suuntia Nicolle ja plottaukset ovat menneet paikoilleen. Harjoittelen myös laskuja milloin löydämme majakoiden valoja ja milloin saavumme mihinkin niemen kärkeen.
Yöllä päätän kuvata HR:ia ja ukkeleita. Tiedän kyllä, että oikaisemme jälleen kerran Kreikan aluevesillä. Fredrikin määräyksestä Turkin lippu on aina tuolloin pistettävä piiloon. Klo 23.30 ajetaan Nicon kanssa omaa tuuriamme, kun vastaa tulee liian nopea vene. Arvelen sitä Kreikan merivartijaksi. Nico taas epäilee sitä vain nopeaksi kalastajaveneeksi. Alus kääntyy meitä kohti ja valtava valonheitin loimottaa kohti HR:ia. Meidät määrätään pysähtymään murteellisella englannin kielellä. Päätämme herättää Fredrikin.

Kun alus laskee kylkeen ja valtavat meridiiselit jauhavat tyhjäkäyntiä herää loputkin rajaloikkarit. Ensitiedustelujen jälkeen meiltä viedään passit. Kajuutasta kaivetaan kivääri vartioveneen keulakannelle. Kreikkalaisilla on kaikilla pistoolit valmiina. Kapteeni komentaa Fredrikin vartioalukseen. Meidät määrätään seuraamaan pidättäjiä Lesbos saarelle Mitilinin satamaan. Kello on reilusti yli puolen yön. Rannalla on kumminkin paljon uteliaita ja myöskin joku TV-asema oli saanut meistä ennakkotiedon. Fredrik viedään uudelleen vartioalukseen ja TV haluaa haastatella meitä muita. Meille tilanne ei ole enää uhkaava, Fredrikistä emme tiedä. Ongelmamme on siinä, että passeissa ei ole kuin tuloleima Turkkiin. Mitä meillä siis on tekemistä Kreikan puolella veneellä jota ei ole "clearattu" ulos Turkista ja sisälle Kreikkaan. Mahdolliset maksut laivakassasta huimaavat Fredrikiä.

Noin tunnin kuluttua asia on kumminkin selvä. Merivartijat olivat heränneet kameran salamaan jo hämärän aikana ja halusivat selvyyden mitä kuvataan. Taisimme olla lähellä sotilas aluetta, vaikka se ei kortilta selvinnytkään. Fredrik oli kertonut kuvien menevän BBC:lle ja se oli ollut taikasana vartioveneessä. Tilanteen lauetessa soudimme kovaa pois takaisin merelle ja Fredrik oli luvannut olla ikinä palaamatta Mitiliniin.

10.5. maanantai

Päästään jälleen ajamaan purjeella. Tuuli yltyy ja kukaan ei nuku. Venettä on balansseerattava jatkuvasti. Aallokkoa alkaa olla jo liikaakin. Katsotaan kortilta AYVALIKIN kaupunki.

Klo 05.30 tullaan marinaan. Mahdottoman ystävällistä porukkaa vastaanottamassa. Ollaan väsyneitä. Päästään suihkuun ja pyykille. Ollaan kaikki todella likaisia. Suihkun jälkeen kummallinen olo. Viimeksi olin vedessä meressä tiistaina 4.5 kun kuvasin HR:ää. Hien, suolan ja lian yhdiste on mielenkiintoinen. Onneksi joka ukko on kutakuinkin samassa jamassa, ja veneessä on loistava ilmanvaihto.

Laiturille ilmaantuu paikallinen National Geography. Toimittaja sekä kuvaaja hyörii veneen kimpussa aina siihen saakka, kunnes klo 24.00 lähdetään ulos merelle. Ollaan hiton väsyneitä kaikki. Muuten meitä imarteleva lehti oli pieni häiriö. Nukkuminen ennen lähtöä oli niin ja näin.
Soudetaan ... soudetaan. Soudetaan lopulta kiville. Hölmöillessä hukataan myös peräsimen kiila. Ollaan kaikki liian väsyneitä, kun tämmöistä pääsee tapahtumaan. Huomaan, että airoissa on mahdollista nukkua pieniä välähdyksiä. Kädet uskoakseni liikkuu kokoajan. Ainakaan minulle ei huomautettu siitä. Vihdoin saadaan airot sisään ja purje ylös. Tuuli on rauhallinen ja saadaan nukkua paikoillamme. Edellinen yö oli jatkuvaa veneen balanseeraamista. Ajetaan OTAVAN myötä pohjoiseen, kunnes kurssi kääntyy länteen kohti pientä kalastajakylää ASSOSTA, joka on myös sotilastukikohta.

11.5. tiistai

Aamulla pitkät unet ja kun herätään, on aallonmurtaja täynnä "turisteja". Paikka on jännittävän oloinen, ehkä paikallisten lomapaikka. Pienessä kylässä on suhteettoman paljon hotelleja. En uskalla kumminkaan kaivaa kameraa esille. Fredrik ja Jan on viety kuulusteluihin JANDARMAN (Turkin rajavartiosto) tiloihin. Selviää, että ongelma on se kun täällä ei normaalisti käy länsimaisia turisteja. Kuulustelut kestivät kumminkin toista tuntia. Myös tuli määräys: ei 20 km kauemmaksi kylästä.

Tuuli on huonona ja Fredrik päättää lähteä ylös vuorelle. Pienen ja jännittävän vuoristokylän ohessa lepää jälleen jonkun Afroditen temppelin rauniot. On valtavan kuuma päivä. En ole uskaltanut sotilaiden vuoksi kantaa kameraa mukanani ja jää tosi eriskummallinen kylä ihmisineen taltioimatta. Päähänpistosta nostan kuitenkin peukalon, kun palaamme alas takaisin Assokseen. Sotilaiden kuorma-auto pysähtyy ja Esko, Jan ja minä kömmitään lavalle. Kun ollaan ohittamassa Fredrikiä saan kuskin jälleen pysähtymään. Säästivät meidän kenkiä kuumalla asfaltilla useita kilometrejä. Assoksessa on koko ajan sähköt poikki. GSM akut on kaikilla tyhjät, vaan ei auta murehtiminen. Tuli murtajalle ja ruokaa keittämään. Päivät on olleet joko kuumia tai lämpimiä, mutta yöt on olleet tosi kylmiä viimeaikoina.

Pannaan merkille ensimmäiset hävittäjäkoneet taivaalla. Ovatkohan matkalla Jugoslaviaan, vai olisiko pommitukset siellä jo ohitse? Huomaan taas, että päivät on täysin sekaisin. Muistiinpanoja tulee tehtyä aina kun jaksaa, mutta valvotut yöt sotkevat päivien nimet ja numerot. Pitäisi olla kalenteri mukana.

12.5 keskiviikko

Ollaan ajettu jälleen yö. Aamulla aikaisin Tenedos saarelle BOZCADA nimiseen kaupunkiin. Virta oli voimakas myötäillen ja tultiin tunti ennen laskettua aikaa satamaan. Saari on sotilasaluetta ja lähdetään varmuuden vuoksi Fredrikin kanssa ilmoittautumaan heti marinan Jandarmalle. Meidän tulo ei heitä kumminkaan kiinnostanut. Kaikki oli selvää. Siis nukkumaan!

Heräillään omia aikojamme. Laiturille ilmaantuu paikallisia, jotka haluavat auttaa. Tarvitaan vettä ja ruokaa. Kuljetus löytyy ja ei tarvitse kantaa vesitynnyreitä pitkin satamaa. Saadaan ladattua myös puhelimet. Kaksi miehistä tuo veneelle ennen lähtöä juustoa, leipää, olutta, viiniä ja Rakia. Melkein kaikissa satamissa meitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, eikä Bozcada ollut heikoimmasta päästä. Klo 13.00 kumminkin köydet irti ja keula kohti CANAKKALEA. Olemme laskujen mukaan myyneet tähän mennessä neljä RUS Project -kirjaa ja kolme RUS T-paitaa. Myöskin "gift for the crew" -lipas laiturilla on niellyt kiinnostuneiden liiroja suhteellisen hienosti.

Olemme lähteneet merelle pitkästä aikaa päiväsaikaan. Soudetaan ja purjehditaan. Tunnelma on hieno. Bozcadan yletön ystävällisyys jätti hyvän mielen.

Yöllä on ajettu nykyisin kahden tunnin vahteja. Nicolla on taas vaikea pysyä hereillä ilman tupakkaa. Myös styyrivuorot jaetaan tunti ja tunti Nicon kanssa. Plottaukset on tehtävä vähintään kerran tunnissa. Tarpeen tullen useimminkin. Laskeskelin, että olisi seitsemän päivää jäljellä.

Päivällä joku potkaisee vesiruukun säpäleiksi veneen pohjalle. Jan keräilee sirut ja liimaa ruukun kasaan. Myöskin Jan korjaa HR:n oikean kompassin. Sinne saa kuin saakin alipaineella imeytettyä lamppuöljyä sisään. Pienen pieni reikä kunnolla tiiviiksi ja kompassi toimii taas. Tullaan DARDANNELLIN salmeen ja Meltemin lait on päälaellaan. Ainoastaan peränpitäjä joutuu kyttäämään veden pinnalta vastaisen virtauksen kohtia. Aalto elää täysin omalla tavallaan tuulen ja virtauspaikan kohdalla. Illemmalla tuuli kuitenkin tyyntyy ja soutaminen on täyttä työtä vastavirtaan.

Klo 23.00 saavutaan Canakkaleen. Ei olla varmoja ollaanko marinassa, jonka valitsimme "Turkish Water Pilotista". Kumminkin jo ennen kuin kaikki äijät ovat päässeet veneestä maihin meillä ollaan tarjottimella kiikuttamassa "Turkish coffee". Canakkale on iso kaupunki. Turisteja myös riittää. Dardannellit on ollut sotanäyttämönä monet kerrat ja esim. Australiasta tullaan käymään isoisien haudoilla. No meille tämä kaikki tietää vain bisnestä. T-paidat ja RUS- kirjat menevät kaupaksi.

13.5 torstai

Jan ja Fredrik lähtevät TROIJAAN. Nico ja Bruno jättävät HR:n ja palaavat Ranskaan. Jäädään Eskon kanssa lojumaan veneelle. Saadaan levätä ja olla vaan koko päivä. Etsin kaupungilta varapolttimoita taskulamppuihin. Illalla käydään kaupungilla syömässä ja talsimassa. Hipit myy läheisessä puistikossa koruja ja kirjoja. Muut myy mitä mielikuvituksellisimpia ruokia kärryistä pitkin marinan bulevardia. Kaupunki on meluisa läpi yön ja näen sekavia painajaisia molempina öinä Canakkalessa. Onni, että neljän päivän suojasatama sattui olemaan Yeniliman kaltainen pieni uinuva kalastajakylä.

14.5 perjantai

Ollaan herätty 05.00 ja 06.00 ollaan jo ulkona merellä. Alkumatka sujuu hyvin, kunnes Dardanellin vastavirta vie pidon peräsimestä. Tilanne alkaa olla turhan tukala. Virta painaa meitä rantakivikkoon ja Meltem alkaa puhaltamaan täysin turhalla voimalla. Olemme joutuneet ajamaan poissa laivojen "High Way"lta rantojen läheisyyteen ja nyt meillä on tosi vaikeuksia.

Kovan äheltämisen jälkeen päästään soutaen ja purjeen avulla poikki Dardanellin salmen länsipuolelle. Laivaliikenne on mennen tullen vilkas ja tilanne on kaikkineen turhankin jännittävä. Edessä on oudon oloinen satama. Onko se sotilasaluetta, vai onko sinne lupa rantautua? Fredrik määrää joka ukon olemaan valmiina kaikkeen. (Mitä ikinä se meinaakaan). Ollaan soudettu melkein henkemme edestä ja tarvitaan vähän lepoa. HR saa vielä tällin laiturista.

Jostain autiudesta ilmaantuu italiaa puhuva nainen ja kaksi miestä. Meille selviää, että ollaan entisessä valtion kalatehtaassa, jota nämä kolme yrittävät uudelleen saada käyntiin. Meidät toivotetaan tervetulleiksi ja ilmoitetaan että suihkuvesi on lämmitetty. Eskolle näytetään keittiö, mikä on meidän käytössä klo 1600 saakka. Tämä maa on täynnä ihmeellisiä asioita. En muista käyneeni oudommassa suihkuhuoneessa.

Esko valmistaa keittiössä sapuskan. Jan korjaa uusilla puutapeilla HR:n kolhaistun keulan. Pian joka äijä nukkuu.
Tuuli asettuu ja klo 18.00 on aika jättää tämä outoakin oudompi suojasatama. Auringon laskettua tulee kylmä. Kosteus laskee HR:n päälle ja olo on ankea. Makupussi on aivan märkä ja koko vene on kuin rankkasateen jäljiltä. Kylmyys ja kosteus puree kuin rotta.

Klo 04.30 ajan venettä ja säikähdän, mitä hittoa on keulan edessä. Lähden väistämään, kun tajuan ne delfiineiksi. Niitä on alle kymmenen ja ne ovat ilmeisen kiinnostuneita veneen peräsimestä. Fosforivaahdon ansiosta ne on helppo havaita veden alla. Perusleikki on sukeltaa veneen ali diagonaalissa ja sen jälkeen tehdä hyppy veden pinnalla. Myöhemmin aamulla delfiinejä tulee usean kymmenen parvi ihailemaan HR:n peräsintä.
Auringon noustua vene kuivuu nopeasti ja ilma lämpenee. Delfiineistä huolimatta oli hiukan tyly yö. Nyt kun ranskalaiset ovat menneet on venettä balansseerattava vesi tynnyreillä, joita saa siirrellä laidalta toiselle pitkin yötä.

15.5. lauantai

Saavutaan PORT MARMARAAN klo 07.30. Avuliaita riittää jo aamusta ottamaan meidät vastaan. Paikallinen satamakahvila avataan ja aamutee järjestyy hetkessä. Isäntämme häipyy hetkeksi ja saapuu rinkeleiden ja sämpylöiden kanssa. Kun on kahvin vuoro kaivan askista viimeisen savukkeen. No isäntämme huomaa tämän ja häipyy taas hetkeksi. Ja pian on taas aski tupakkaa. Tämä on outo ja ystävällinen maa.

Teemme pienen kierroksen telakalla. Isäntä esittelee meille oman projektinsa. Vanhan laivan, josta tulee turisteille päiväristeilijä. Stuuvataan HR ja lähdetään "marmorimuseoon". Purjehditaan Marmara saaren pohjoispuolelle ja löydetään satama. Täältä on kautta aikojen laivattu marmoria aluksiin jotka ovat kulkeneet milloin Efesoksen milloin mikäkin temppelin rakennusaineeksi. Sataman laituri kuhisee pikku poikia, mahdottoman uteliaita. Osa puhuu melko hyvää englantia. Meidät viedään valtavalla höpötyksellä itse museoon.

Palataan satamaan ja huomataan, että ankkuri ei pidä. Lähdetään vauhdilla ulos Marmara merelle. Kello on 16.30 ja tarkoitus on ajaa yhtä soittoa Istanbuliin asti. Päivä purjehditaan ilman ongelmia. On vain pidettävä huolta, ettei jouduta laivojen "High Waylle". Ajetaan väylän itäpuolta.
Kemal on etukäteen ilmoittanut meidän saapumisesta FENERBACHEN marinaan. Ohitetaan Prinssisaaret ja Istanbul alkaa häämöttämään edessä. Yö on ollut lämpimämpi, kun aikoihin.

16.5.99

Etsitään oikeata marinaa. Olemme Uskudarin puolella. Klo 08.30 ajamme sisään satamaan. Tuntuu, että ei meitä tänne ole odotettu. Pian kuitenkin saapuu marinan pomo Attila paikalle, toivottaa meidät tervetulleiksi ja kysyy, miten voisi olla avuksi?
Melko pian meille selviää, että Fenerbache marina on aidan takana idänpuolella. Hälläväliä, täälläkin meille ollaan ystävällisiä. Tänne jäädään.

Otan yhteyttä SERHAN YEDIG:iin, jonka tapasin Assoksen aallonmurtajalla. Serhan järjestää ensimmäisen lehtijutun HR:stä ja viikinkien paluusta Istanbuliin tuhannen vuoden tauon jälkeen. Myöhemmin saapuu useita TV-asemia kuvaamaan ja haastattelemaan viikinkejä. Ainoastaan Fredrik jaksaa olla kaikille median muodoille suopea. Jan, Esko ja minä häivytään kaupungin humuun. Olemme kuitenkin olleet niin monen TV- kanavan uutislähetyksessä, että saamme herra ANDY WARHOLIN lupaamat 15 julkisuuden minuuttia. Ihmiset tunnistavat meidät kaduilla ja kahviloissa. Tuntuu oudolta tämmöisessä miljoonakaupungissa.
Meidät viedään myös Hagia Sofiaan jonkun lehden toimesta. Siellä on viikinkiajan riimukirjotusta ja meistä halutaan kuvia, kun niitä tekstejä tutkimme.

Hulinaa jatkuu muutama päivä, kunnes on aika siirtyä lentokentälle. Olemme asuneet veneessä taivasalla muutamia päiviä vajaan kuukauden. Olemme tulleet Bodrumista Istanbuliin noin 500 merimailia (900 km). Varmasti olemme nähneet ja kokeneet asioita, joita harva matkatoimisto pystyisi tarjoamaan. Fredrik Koivusalon RUS-projektin reissut on aivan oma tarinansa muiden ryhmämatkojen joukossa. Perusluonne on siinä, että kaikki mitä tapahtuu, väännetään ääriasentoon.
Projektilla ei ole varsinaista tukea. Lopuksi on kumminkin aiheellista kiittää TROIL MARINia Lauttasaaressa, joka on sponsoroinut HR:lle merikortit Mustan meren osuudelle ja edelleen mainostoimisto BANZAI DIRECT MARKETINGia Helsingistä, joka kustansi Ilmatieteen laitoksen säätiedotukset HR:lle Mustalle merelle.